Paavi siis kyllä tunnetaan yleisesti katolisen kirkon johtajana tai niin sanotusti näkyvänä päänä. Paavius tulee esiin myös suomalaisessa kulttuurissa. Kirjallisuudessa esim. Ilkka Remes teoksessaan Ikiyö mainitsee paavihahmon. Elokuvateattereissa on katseltu mm. Kaksi Paavia -elokuva. Televisiossa The Young Pope -sarja ja jokavuotinen aito paavin jouluyön messu lähetetään Vatikaanista. Suomalainen uutistoimitus on myös ajan hermolla ja paavista uutisoidaan säännöllisesti. Kuitenkaan suomeksi ei ole vankkaan tutkimuskirjallisuuteen perustuvaa laajaa yleistajuista paaviuden historiaa saatavilla.
Katolinen kirkko Suomessa ja maailmanlaajuisesti kasvaa, mutta samalla myös moniuskontoistumista ja maallistumiskehitystä tapahtuu. On kuitenkin huomattava, että monet, jotka eivät uskontoa aktiivisesti harjoita käymällä kirkossa, tutkimusten mukaan pitävät itseään kristittyinä ja kannattavat sen mukaisia arvoja². Kulttuuristen syvärakenteiden ja niiden muodostumisen historian esiinkantamiselle on paikkansa. Näin on asian laita etenkin kun katolisen ja luterilaisen kirkon ykseyttä etsivät viralliset ekumeeniset neuvottelutkin ovat todenneet, että Rooman piispalla ja sen Pietarista katkeamattoman jatkumon petriinisellä palveluviralla on yhteisesti tunnustettu johtoasema paimenena kaikille kristityille. Kirkot virallisesti toteavatkin olevan suotavaa uudella tavalla etsiä kasvavaa ymmärrystä paaviuden mahdollisuudesta palvella kaikkien kristittyjen yhteyttä nykymaailmassa.³